– Päivitetty 20.2.2010 –

KUUKAUDEN BRITTITARINA
Suomen Brittikissat ry julkaisee sivustoilla kuukausittain tavallisen brittikissan omistajan tarinan. Emme koskaan väsy näihin "arjen-sankari-tarinoihin" tästä ihanasta rodusta.

Kaikki tarinat briteistä ovat tervetulleita ja niitä voitte lähettää kuvien kera myös Brittipostiin julkaistavaksi. Jos lähetätte materiaalia jonka haluatte takaisin niin mainitkaa siitä heti lehden toimitukselle.

Materiaalia voitte lähettää seuraaviin osoitteisiin:
brittiposti(at)gmail.com
tai Kotomäentie 1, 28400 Ulvila.

Ystävällisin terveisin

Mila Koskinen
Päätoimittaja

------------------------------------------------------------------------

KUUKAUDEN BRITTITARINA - HUGO Jyväskylästä
 
         
 
 
Terveisiä Hugolta ja koko onnelliselta perheeltä!
Kuluneena kesänä, tai oikeastaan jo keväällä 2009, kissakuumeen iskiessä vahvana aloimme etsiä meille sopivaa rotua. Ihastuimme oitis kuvaukseen Brittiläisen lyhytkarvan tasapainoisuudesta, rauhallisuudesta, ystävällisyydestä, suurehkosta koosta, pyöreästä ja pehmeästä ”Karvismaisesta”, joskin kiltistä ulkomuodosta. Myös sen suuret pyöreät silmät, jotka katsovat lempeän merkitsevästi, tekivät vaikutuksen. Kissanäyttelyssä kävimme ihastelemassa Brittejä ja varmistamassa valinnan.
 
 
Internetistä löysimme sopivan kasvattajan, Silky-Brits kissalan Tampereelta, jolla oli suloisia vapaana olevia Golden Tabby-pentuja. Saimme ihanan ystävällisen kutsun mennä katsomaan pentuja mahdollisimman pian. Yksi pennuista, suloinen Hugo, teki tuttavuutta heti seurustelemalla kanssamme koko ajan ja kehräämällä valloittavasti, teki meihin oitis vaikutuksen. Muutama viikko oli kuitenkin vielä maltettava odotella Hugon kasvamista. Oli ihanaa alkaa "varustaa" kotia Hugon tuloa varten. Perheessämme on aikaisemmin ollut kaksi koiraa, 26 vuotta, joten kissan maailma oli meille aivan uutta ja jännittävää. Leluja olikin pian varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Kiipeilypuita hankittiin kaksin kappalein. Koko koti järjestettiin niin, että Hugo pääsee varmasti joka ikkunalle katselemaan. WC ja kantokoppa parasta laatua ym. Matka Tampereelta Jyväskylän uuteen kotiin sujui pikkuisen itkuisissa tunnelmissa, mutta kuitenkin hyvin.

Hugo ei erityisesti pidä autossa matkustamisesta edelleenkään, parku kyllä tulee ja asiaa on kovasti. Muuten autoilut sujuvat hyvin. Uuteen kotiin tullessa Hugo oli reipas nuorimies, tutki heti ennakkoluulottomasti kodin läpikotaisin ja asettui taloksi ja kotiutui.
Nyt Hugo on 5 kuukautta vanha poika. Ihanan iloinen kaveri, joka on kaikessa kodin tekemisissä? ja tapahtumissa aktiivisesti mukana. Seuraa sinne missä muu perhe oleilee. Miten ihanaa onkaan aamuisin herätä, kun Hugo-rakas teputtelee sängyllä ja kehrää pehmeästi. Jos ei toivottua heräämistä heti tapahdu, Hugo koskettaa hellästi pehmeällä tassullaan kasvoja. Voisiko ihanampaa herätystä olla! Sitten siirrymme aamiaispöytään yhdessä. Hugo rakastaa loikoilla juuri aamulehden päällä. Yhdessä luemme lehteä, Hugo saa palasen leipää ja kehrää kiitokseksi. Hugo on nautiskelija ja kova kehräämään, kun tulossa on ruoka tai joku häntä silittelee.

Pienimmästäkin huomiosta saa vastineeksi pehmeän kehräämisen. Hugo juttelee tosi paljon ja vastavuoroisesti meillä keskustellaankin paljon. Hugo naukuu saadakseen huomion ja pitää huolen myös, että saa vastauksen ja noteerauksen kun hänellä on asiaa. Erityisesti silloin kun on nälkä, ruoka-aika ja kuppi vielä tyhjä. Nauku on kuitenkin ihanan vieno, ei kovaääninen. Monenlaisia mukavia äänialoja hänellä löytyy keskustelussa. Hugo on kova poika syömään. Erityisiä herkkuja ovat tietyn valmistajan valmisruuat, raaka liha ja keitetty pakastekala. Hugo ei ole nirso ruuan suhteen. Tarkka poika on ruoka-ajoista.
Huiskut, pallot, tyhjät paperirullat ja kaikki narut ovat lempileluja. Kun on leikitty ja/tai Hugo leikkihepulinsa juoksennellut, uni maittaa makeasti.

Hugo rakastaa istua tiskipöydän lavuaarissa ja seurailla, kun keittiössä puuhaillaan. Myös keittiön pöydältä on kiva seurailla kaikkia tapahtumia. Vieraita ihmisi? Hugo ei pelkää eikä vierasta yhtään, vaan tulee toivottamaan tervetulleeksi eteiseen ja joskus jopa saattamaan, kun vieraat ovat lähdlssä. Leikki sujuu myls vieraiden kanssa leppoisasti.
Hugo tottui ulkoiluvaljaisiin heti ensi kokeilemalla. Kun kaapin ovi aukeaa, jossa valjaat ovat, Hugo on valmis lähtemään ulkoilemaan. Hän pyytääkin välillä ulos. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet, Hugo ihmettelee muuttunutta ilmanalaa eikä niin kovasti pidä ulkoilusta. Käymme silti haistelemassa ulkoilmaa. Kerrostaloasukkaana, lasitetulla parvekkeellamme, Hugo myös viihtyy mielellään ja tykkää seurailla lintuja. Samoin ikkunalaudat ovat hyviä paikkoja tarkastella, mitä ulkona tapahtuu. Onpa siinä ehtinyt jo pari kukkaruukkua pudota ja yksi lasimalja ikkunalaudalta.
Hugo on kasvanut melko paljon ja valjaat on vaihdettu jo ison pojan kokoisiksi.
Hugon elämässä on myll jännitystä, sillä tyttärellämme on 11 kuukauden ikäinen Labradorinnoutaja Manu. Hugo ei vielä ole aivan varma, voisiko tuohon mustaa isoon kaveriin luottaa täydellisesti. Välillä Hugo sähisee ja murisee Manulle. Välillä he ovat yhdessä samalla lattialla tai Hugo nukkuu levollisesti, vaikka Manu- koira touhuaa vieressä. Tottuminen toinen toisiinsa ja luottamus on hiljalleen syntymässä. Toivottavasti tästä syntyy elinikäinen ystävyys. HUGO ON MEILLE NIIN RAKAS JA SUURI ILON JA ONNEN AIHE!!
OLEMME KIITOLLISIA ETTÄ SAIMME HUGON PERHEENJÄSENEKSI!

Tarina julkaistu Brittipostissa 2009.