– Päivitetty 7.4.2010 –

KUUKAUDEN BRITTITARINA
Suomen Brittikissat ry julkaisee sivustoilla kuukausittain tavallisen brittikissan omistajan tarinan. Emme koskaan väsy näihin "arjen-sankari-tarinoihin" tästä ihanasta rodusta.

Kaikki tarinat briteistä ovat tervetulleita ja niitä voitte lähettää kuvien kera myös Brittipostiin julkaistavaksi. Jos lähetätte materiaalia jonka haluatte takaisin niin mainitkaa siitä heti lehden toimitukselle.

Materiaalia voitte lähettää seuraaviin osoitteisiin:
brittiposti(at)gmail.com
tai Kotomäentie 1, 28400 Ulvila.

Ystävällisin terveisin

Mila Koskinen
Päätoimittaja

------------------------------------------------------------------------

KUUKAUDEN BRITTITARINA - ADAN TARINA

 
         
 
 
Tarina menee niin, että meillä oli kaksi Norwichinterrieriä. He olivat mitä parhaimmat ystävykset keskenään. Vanhempi uros sairastui sitten vakavasti ja tuli eteen raskas luopuminen hänestä.

Pelkäsin sen jälkeen koko ajan, että nuorempi poitsu, Bono ikävöisi Gunua niin paljon, että masentuisi jopa pahasti, koska hän oli pennusta saakka ollut Gunun kanssa yhdessä. Niin ei onneksi käynyt.

Kaipasin kuitenkin koko ajan Bonolle kaveria ja yritin esitellä miehelleni Eerolle monen monta koiraehdokasta, mutta hän ei syttynyt asialle lainkaan.
 
 
Jatkoin sinnikkäästi ”pommittamista” milloin milläkin koiralla. Eräänä päivänä Eero lähetti minulle e-mailina kuvan jonkun kaverinsa kissasta ja tekstinä oli, että ”Eikö sinulle voisi tulla mieluummin kissakuume?”

Minä lämpenin heti ajatukselle, totta tosiaan, kissahan olisi myös ihana lemmikki J. Koska esikoisella ja avovaimollaan on kaksi Brittikissaa, tuntui oikealta hankkia myös Brittiläinen meillekin, koska ne ovat niin syötävän suloisia ja fiksuja kissoja.

Oli Joulunpyhät 2007, kun selailin googlen avulla Brittikissoja eri kissaloista. Olin jo käynyt läpi vaikka kuinka monta Kissalaa, kenelläkään ei ollut Brittipentua myytävänä. Olin jo ihan epätoivoinen, kunnes yhtäkkiä tapahtui se Joulunajan ihme. Löysin Treselle's – kissalan  sivuilta yllätyksekseni yhden pienen ja suloisen kisuneidon, Adelaidan, joka oli 6.11.2007 syntyneestä pentueesta ainoa jäljellä oleva pentu.

Sydämeni lämpeni hetkessä ja laitoin miehelleni  viestiä, että ottaa heti aamulla yhteyttä ko. Kissalaan ja varaa pennun välittömästi, jos se vielä olisi todellakin vapaa. Ja niin vaan kävi,  että kun Eero seuraavana päivänä tuli ulkoa sisälle, hän sanoi, että ”olen varannut meille Brittikissan pennun.” JJ Olin illalla laittanut myös e-mailia Treselle’s kissalaan ja pyytänyt varaamaan tuota ihanaa ja suloista neitokaista meille. Laitoin mailissani sellaista viestiä, että jospa Sami soittaisi miehelleni heti aamulla, kun asia selviää, että onko Ada vielä ”vapaa”. Mietimme juuri illalla, että kummin päin se soitto meni, minulla on sellainen mielikuva, että Sami olisi soittanut Eerolle, mutta hän ei muista asiaa ihan tarkkaan.

Tuolloin minun riemullani ei ollut rajoja! Se tuntui aivan ihanalta.J  Olin iki-onnellinen asiasta. Välillä minulle tuli hiukan takapakkia, kun työpaikka meni alta, mutta Mila ja Sami lohduttivat minua ja lupasivat ystävällisesti, että voimme maksaa Adan osamaksulla.JJ Niin sitten tapahtui.
Saimme uuden kisulapsemme helmikuun alussa, kun Mila ja Sami toivat Adan Ulvilasta meille kotiin. He olivat samalla reissulla vieneet toisenkin pennun uuteen kotiin.

Bono-terrieri katseli kissan kuljetuskoppia hiukan ihmeissään, mutta ei  yhtään vihaisena. Meni suunnilleen 15 minuuttia, kun ehdotin, että josko päästäisi Adan jo ulos kuljetuslaatikosta…..niin tapahtui ja hetkisen nuuskittuaan ja ihmeteltyään Bono oli heti sinut Adan Kanssa. Ada oli tottunut Max-koiraan jo kotonaan Treselle’s Kissalassa.

Noiden kahden sopeutumisessa toisiinsa ei ollut mitään hankalaa, kaikki alkoi heti sujua tosi hyvin. Nykyään he ovat ylimmät ystävykset keskenään, jonka näette oheisista valokuvistakin.

Me saimme sitten tuollaisen ”Joulun lapsen.”  Ada on pennusta lähtien ollut todella suloinen ja ihana. Hän on hyvin kaunis ja hänestä näkee heti,  että kyseessä on kissa-neitokainen.

Niin sitten lähti käyntiin meidän kissa/koira-elämämme. Ja todella kivasti on mennyt. Käytiin Adan kanssa tänään juuri rokotuksessa. Hän oli oikein hieno tyttö siellä.

Esikoisellamme ja avovaimollaan on kotona tosiaan kaksi komeaa ja pulskaa Britti-herraa, Hugo ja Panda. Hugo on väriltään lila, kuten Adakin, mutta Panda on suklaan ruskea.

Hugo on siellä pomo, koska oli tullut ennen Pandaa. Kun Panda reppana tuli heille pentuna, meni jopa pari viikkoa, ennen kuin Hugo hyväksyi Panda-reppanan kaverikseen. Tuo sama jako on pysynyt ja on voimassa edelleenkin.

Laitan heistäkin ohessa kuvia mukaan.

Olemme kyllä iki-onnellisia, että saimme juuri Adan meille. Mila ja Sami sanoivat, että heillä oli niin vahvasti sellainen tunne, että Ada kuuluu meille ja hyvä niin. JJ

Kyllä täällä ihan hyvä harmonia vallitsee. Ikävä kyllä, emme ole onnistuneet tutustuttamaan Hugoa ja Pandaa Adaan ja Bonoon. Ne eivät ole lainkaan tottuneet koiraan, eivätkä pidä muista kissoistakaan.

Tällaisia mietteitä tässä tuli, kun muisteli tapahtumien kulkua. Ja tarinahan jatkuu, voin joskus toistekin kirjoittaa lisää tapahtumia, joita on näiden rakkaiden lemmikkien kanssa tapahtunut.

Oikein mukavaa kevään odotusta kaikille Brittikissa-ystäville.

Eeva Vasenius