BRITTILÄINEN (LYHYT- JA PITKÄKARVA)

Britti on ystävällinen ja luottavainen perhekissa. Se on hyväntuulinen ja helppohoitoinen ja soveltuu erinomaisesti sisäkissaksi, mutta viihtyy myös ulkona tarhassa. Aikuisena se voi olla puhelias, mutta ei yleensä äänekäs. Yleensä britti viihtyy mieluiten lattiatasossa eikä juuri kiipeile pöytää korkeammalle, tosin poikkeuksiakin on. Sylissä suurin osa kissoista viihtyy vain, kun itse sitä haluaa, mutta vieressä esim. sohvalla tai sängyssä kissa seurustelee mielellään. Harvoin se kuitenkaan pyrkii osallistumaan kotitöihin, ehkä petausta lukuun ottamatta. Britin tasapainoinen ja rauhallinen luonne sekä nallekarhumainen ulkonäkö on tehnyt siitä erittäin suositun rotukissan. Brittiläisiä on sekä lyhytkarvaisia (BSH) että pitkäkarvaisia (BLH).

Historia

Rotu on kehitetty Englannissa tavallisten kotikissojen valioyksilöistä 1880-luvulla. Alkuun tavallisin väri oli sininen ja vielä nykyisinkin monet uskovat, että British Blue on kissan ainoa oikea väri ja rotunimitys. Mutta aina on ollut olemassa muunkin värisiä brittejä. Toisen maailmansodan jälkeen brittejä oli jäljellä vain muutamia yksilöitä ja kasvatuksen jatkamiseksi sekä rodun saamiseksi taas elinvoimaiseksi käytettiin siitokseen sekä venäjänsinisiä huonoin tuloksin että persialaisia hyvin tuloksin. Tulokset olivat jopa niin hyviä, että pidettiin välttämättömänä käyttää persialaista 5-6 sukupolven välein. Tästä syystä kaikkien brittien taustalta löytyy persialaisia, kun mennään tarpeeksi kauas. FIFe on hyväksynyt britin omaksi eurooppalaisesta eroavaksi roduksi v. 1982, jolloin britti sai oman standardin. Suomeen ensimmäiset britit tuotiin 1980-luvun alkupuolella. 1.10.2017 lukien FiFe on hyväksynyt lyhytkarvaisen brittiläisen sisarroduksi pitkäkarvaisen brittiläisen.

Rotustandardi

Brittiläinen on massiivinen kissa, jolla on pyöreähkö lihaksikas ruumis ja lyhyet vahvat jalat. Koska britti on melko suuri ja painava kissa, se kehittyy hyvin hitaasti ja on valmiiksi kehittynyt vasta noin kolmivuotiaana. Pään tulee olla leveä ja pyöreä, posket ovat pulleat etenkin uroksilla. Leuan tulee olla kehittynyt ja nenän lyhyt ja leveä. Korvat ovat pienet, pyöreäpäiset ja sijaitsevat leveästi erillään toisistaan. Silmät ovat suuret ja pyöreät ja kissalla tulee olla britti-ilme. Häntä on lyhyt ja tasapaksu loppuun asti, hännänpää on pyöristynyt. Britin lyhyt ja tiheä plyysimäinen turkki ja pyöreä olemus saavat kissan vaikuttamaan nallekarhulta. Kaiken kissassa tulee olla lyhyttä, pyöreää ja paksua.

Pitkäkarvaisen brittiläisen rotumääritelmä on samanlainen kuin lyhytkarvaisella britillä paitsi koskien turkkia. Pitkäkarvaisen brittiläisen turkin tulee olla puolipitkä tai pitkä ja seisoa pystyssä vartaloon nähden. Pitkäkarvaisella turkki on lyhyttä kasvoissa ja pitenee hieman poskissa. Turkki on pitkähköä myös kauluksessa. Turkin laatu on karkea, kaksinkertainen, tiheä ja uhkea. Aluskarva pitää turkin erillään vartalosta. Lisäksi pitkäkarvaisella britillä korvat ovat hyvin karvoittuneet siäpuolelta.

Värit

Britille hyväksytään monta sataa erilaista väriä, joten jokainen löytää varmasti mieleisensä kissan. Brittien perusvärit ovat valkoinen, musta, sininen, suklaa, lila, kaneli, beige, punainen, creme, kilpikonna, sinikilpikonna, suklaakilpikonna, lilakilpikonna, kanelikilpikonna ja beigekilpikonna. Näitä samoja värejä esiintyy myös kuviollisina, valkolaikkuina sekä naamioväreinä. Lisäksi on myös hopean ja kullan värisiä kuviobrittejä.

Silmien värin tulee useimmiten olla tumma oranssi tai kuparinvärinen. Turkin väristä riippuen silmät voivat olla myös vihreät (esim. hopeanvärisillä) tai siniset (naamiokissoilla) tai eriväriset (valkoisillla ja valkolaikuilla).