BRITTIEN TERVEYSKATSAUS

Nykyään kissassa tunnetaan muutama sata erilaista perinnöllistä vikaa tai sairautta.

Yleistäen brittiä voi pitää varsin terveenä rotuna, sillä ei ole tavattu erityisesti rotuun sidottuja sairauksia. Britit näyttävät rotuna välttäneen monet terveysongelmat, esimerkiksi monen rodun ongelmaksi osoittautuneet silmäsairaudet, verenkierto- ja ruoansulatuselimistön sairaudet, hermostolliset ongelmat ja kasvaimet. Tämä ei toki tarkoita, että briteillä ei näitä sairauksia todettaisi.

Seuraavaksi käydään läpi briteillä eniten esiintyviä terveysongelmia. Tiedot pohjautuvat Kissojen terveystutkimukseen 2016 sekä Kissojen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimukseen 2011. Sairauskuvauksissa on hyödynnetty muun muassa norjalaisten metsäkissojen kasvatuksen tavoiteohjelman sairauskuvauksia sekä esimerkiksi Evidensian kotisivuja.

BRITTIEN TERVEYSONGELMIEN TOP10

(Helsingin yliopisto, Kissojen terveystutkimus 2016, mukana 378 brittiä)

Tutkimuksesta

Tutkimukseen osallistui 378 brittiä. Vastauksia saatiin naaraista niukasti enemmän kuin uroksista. Ikäjakaumaerittely kertoo, että enemmistö eli vähän yli 70 prosenttia vastauksista on saatu alle 6 vuoden ikäisistä briteistä. Vastauksia yli 6-vuotiaista briteistä on alle 30 prosenttia kaikista vastauksista. Näistä yli 11-vuotiaiden osuus on alle 10 prosenttia.

Suu- ja hammasongelmat

Brittien – niin kuin kissojen yleensäkin – suurimpia terveyshaasteita ovat suu- ja hammasongelmat. TOP10-listan sairauksista peräti puolet oli suu- ja hammasongelmia, ne olivat: hammaskivi, ientulehdus, hammaskaulasyöpymä, hampaan murtuma ja purentavika.

Hammaskiveä esiintyi 17 prosentilla tutkimukseen osallistuneista briteistä. Hammaskivi on aikuisikäisten brittien yleisin vaiva. Sen yleisyys lisääntyy brittien ikääntyessä. Tutkimuksen mukaan yli 11-vuotiailla briteillä hammaskiveä esiintyi 56 prosentilla.

Ientulehdusta esiintyi 6 prosentilla tutkimukseen osallistuneista briteistä. Eniten ientulehdusta esiintyi ikäryhmässä 7-11 -vuotiaat, joilla sitä oli 18 prosentilla.

Hammaskaulasyöpymää (FORL) ilmeni 4 prosentilla tutkimukseen osallistuneista. Tutkimuksen mukaan hammaskaulasyöpymää todettiin 9 prosentilla 7-11 -vuotiaista ja yli 11-vuotiailla 17 prosentilla.

Hampaan murtumia esiintyi 2 prosentilla. Hampaan murtuma saattaa liittyä hammaskaulasyöpymään, mutta siihen tutkimuksessa ei otettu kantaa.

Purentavika ilmeni 2 prosentilla tutkimukseen osallistuneista. Purentavikaa ei esiintynyt yli 11-vuotiaissa.

Suu- ja hammasongelmat - sairauskuvaukset

Kissa on lihansyöjä, jolla on lihan raateluun soveltuvat hampaat. Purupintoja ei kissan hampaistossa ole juuri ollenkaan. Kissa kasvattaa elämänsä aikana kahdet hampaat. Ensimmäiset ovat maitohampaat ja ne tulevat näkyville, kun kissanpentu on noin neliviikkoinen. Puolen vuoden ikään mennessä maitohampaat ovat jo vaihtuneet pysyviin hampaisiin. Normaalisti kissalla on pysyviä hampaita 30.

Ylä- ja alapurentasääntö
Kissalla kuuluu olla leikkaava purenta. Purentavirheitä ovat ylä-, ala-, ja vinopurenta sekä viistosti asettuneet tai puuttuvat hampaat. Purentavian voi aiheuttaa hampaiden asentovirheet tai leukaluiden epäsuhtainen pituus toisiinsa nähden. Yli 2 mm:n ylä- tai alapurenta on sertin epäävä virhe näyttelyissä.

Hammashygieniasuositukset
Hammaskiveä ja ientulehdusta voidaan ehkäistä hampaita harjaamalla. Britti kannattaakin totuttaa hampaiden pesuun jo pentuna.

Hampaisiin kertyy ikääntyessä yhä enemmän hammaskiveä, joka on syytä poistattaa ennen kuin kertynyt hammaskivi ehtii aiheuttamaan ien- ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta.

Hammaskiven määrä on melko yksinkertaista tarkistaa pintapuolisesti käsittelyyn tottuneelta kissalta. Tarkempi hampaiden tutkiminen vaatii aina eläimen rauhoittamisen tutkimuksen ajaksi. Ruskehtavan harmaan värinen kivimäinen muodostelma hampaan pinnalla on hammaskiveä. Hampaiden kunto on syytä tarkistuttaa eläinlääkärillä, jos hammaskiveä on selvästi hampaiden pinnalla, kissalla on ientulehdus (ikenet punoittavat tai vuotavat verta) tai kissan hengitys haiskahtaa selvästi pahalle.

Hammaskivi ja ientulehdus
Hampaiden pinnalle kertyvä kissan hammaskivi ja plakki aiheuttavat ientulehdusta (gingiviitti) ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta (parodontiitti). Hoitamaton tulehdus heikentää eläimen yleiskuntoa ja kudostuho voi pahimmillaan johtaa siihen, että kissan hampaat irtoavat ennen aikojaan. Ientulehdusta on lähes kaikilla yksilöillä. Tulehduksen voimakkuus vaihtelee ienten lievästä punoituksesta spontaanisti vertavuotaviin ikeniin. Ientulehduksen aiheuttaja on plakki, hammaskivi tulee vasta toissijaisena aiheuttajana. Plakki koostuu pääasiassa bakteereista, niiden sivutuotteista ja syljestä. Hammaskivi puolestaan on mineralisoitunutta plakkia.

Ientulehdus on palautuva muutos. Hyvällä hoidolla ikenet on siis mahdollista saada täysin terveiksi. Hoidon kulmakivenä on kotona tehtävä päivittäinen hampaiden harjaus, säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja tarvittaessa anestesiassa tehtävä hammashoito.

Hampaan tukikudoksen tulehdus eli parodontiitti
Hampaan tukikudoksen muodostaa parodontaaliligamentti ja hammasta ympäröivä leukaluu. Hoitamaton ientulehdus voi johtaa hampaan tukikudoksen tulehdukseen eli parodontiittiin. Tällöin ien voi joko vetäytyä hampaan ympäriltä tai ientasku syventyä. Molemmissa tapauksissa hampaan kaulaosa, jossa on sementtiä eikä sileää ja kovaa kiillettä pinnalla kuten kruunussa, paljastuu. Tulehduksen edetessä hammasta ympäröivässä leukaluussa tapahtuu luukatoa.

FORL eli kissojen hammassyöpymä
Kissan hampaat voivat myös alkaa syöpyä sisältäpäin. Sairautta kutsutaan hammassyöpymäksi tai kirjainlyhenteellä FORL (Feline odontoclastic resorptive lesions). Hammassyöpymien tarkkaa syntysyytä ei tunneta. Hammassyöpymät alkavat kehittyä hammasluussa kiilteen alla, ja jos ne yltävät hammasjuureen saakka, hampaan poisto on ainoa hoitokeino. Ennaltaehkäisyä hammassyöpymille ei tunneta, ja sairauden alkuvaiheessa varman diagnoosin voi tehdä vain röntgenkuvaamalla kissan hampaat.

FORL:n esiintyvyys lisääntyy kissan iän karttuessa. Muutos tapahtuu aluksi ienrajan alla, jolloin niitä ei voi silmin havaita. Sementti ja hammasluu häviävät ja ikään kuin sulautuvat hammasta ympäröivään leukaluuhun. Vähitellen resorboituminen etenee kohti hampaan kruunun hammasluuta ja lopuksi kiilteeseen asti. Tällöin ienrajaan muodostuu pieniä silmin havaittavia syöpymäalueita. Resorboituminen etenee siten, että viimein muodostuu yhteys hampaan ytimeen. Näin pitkälle edenneet muutokset ovat erittäin kipeitä. Tilaa voi kuvailla pahaksi hammasmurtumaksi, joita on yleensä useassa hampaassa. Niitä peittää yleensä ikenen liikakasvu. Mikäli resorptioleesioita ei hoideta, hammas häviää vähitellen kokonaan ja ien kasvaa muutoksen päälle.

Lisääntymiseen liittyvät ongelmat

Brittien terveysongelmien TOP10-listaan kuuluu kolme lisääntymiseen liittyvää ongelmaa. Naarailla niitä on kaksi: naaraskissan keisarinleikkaukset ja kuolleena syntyneet pennut. Kolmantena tässä ryhmässä on uroksella esiintyvä piilokiveksisyys.

Tutkimukseen osallistuneista naaraista 8 prosenttia oli synnyttänyt keisarinleikkauksen avulla. Keisarinleikkauksien osuus kasvoi iän myötä, sillä 1-3 -vuotiaiden naaraiden ryhmässä sektioita esiintyi 4 prosentilla ja 3-7 -vuotiailla sektioiden osuus synnytyksistä oli 14 prosenttia.

Kuolleena syntyneitä pentuja esiintyi 4 prosentilla tutkimukseen osallistuneista brittinaaraista. Kuolleita pentuja esiintyi 1-3 -vuotiaiden naaraiden ryhmässä 4 prosentilla ja 3-7 -vuotiailla kuolleita pentuja oli 10 prosentilla.

Piilokives esiintyi 4 prosentilla tutkimukseen osallistuneista uroksista. Alle 1 vuoden ikäisten brittiurosten ryhmässä piilokiveksen osuus oli 9 prosenttia ja 1-3 -vuotiaissa piilokiveksisyyttä esiintyi 6 prosentilla. Kun tarkasteltiin kaikkia leikkaamattomia uroksia, piilokives esiintyi 8 prosentilla tutkimukseen osallistuneista brittiuroksista.

Lisääntymiseen liittyvät ongelmat - sairauskuvaukset

Keisarinleikkaukseen joudutaan turvautumaan, kun naaraan polttoheikkouden hoito oksitosiinilla epäonnistuu, naaraan lantio on liian ahdas normaaliin synnytykseen, pentu on liian suuri syntyäkseen normaalisti, pennun virheasennon oikaiseminen käsin ei onnistu, kohtu on kiertynyt tai kohdun seinämä on repeytynyt tai kun emo on vakavasti sairas. Yhdeltä naaraalta voidaan rekisteröidä kaksi keisarinleikkauksella syntynyttä pentuetta. (Lähde: Kissankasvattajan käsikirja, Helena Koskentalo)

Kuolleina syntyneet pennut eivät ole epätavallisia missään rodussa. Useissa roduissa kuolleina syntyneiden pentujen osuus liikkuu 5 prosentin molemmin puolin.

Piilokiveksisyys tarkoittaa sitä, että kivekset eivät ole laskeutuneet kivespusseihin puolen vuoden ikään mennessä. Vika voi olla tois- tai molemminpuoleinen. Kissalla on yleensä toispuoleinen piilokives. Laskeutumaton kives voi sijaita nivuskanavassa, nivuskanavan aukossa tai vatsaontelossa. Piilokiveksisyys periytyy resessiivisesti eli väistyvästi, polygeenisesti eli useamman geenin aikaansaamana ja sukupuoleen sitoutuneena. Vika näkyy uroksissa, vaikka myös naaraat voivat kantaa vikaa. Tämän seurauksena molempia vanhempia on pidettävä vian kantajina, jos uroksella on piilokives. (Lähde: Kissankasvattajan käsikirja, Helena Koskentalo)

Kasvatukseen käytettävän uroksen kivesten tulee olla normaalit ja laskeutuneet. Tästä on oltava eläinlääkärin todistus ennen ensimmäistä astutusta. Tarkastushetkellä uroksen on oltava vähintään kuuden (6) kuukauden ikäinen.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö (Hip Dysplasia)

Brittinsä lonkkaviasta oli raportoinut 4 prosenttia tutkimukseen osallistuneista, ja lonkkavika oli yleisempi uroksilla (7 %) kuin naarailla (1 %).

Brittien lonkkanivelen kasvuhäiriötä Suomessa on tutkittu vähän, mutta vuosien varrella tietoon on tullut lonkkavikoja niin Suomessa kasvatetuilla briteillä kuin keskenään eri linjaisilla tuontibriteillä. (Kirjoittajan kommentti).

Kissojen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus
Minna Haataja teki vuonna 2011 eläinlääkäriopintojensa lisensiaattityönä suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimuksen, joka julkaistiin vuonna 2013. Tutkimuksen ohjaajana toimi Anu Lappalainen. Tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 112 rotukissaa, brittejä osallistui 21. Samalla otannalla tehtiin myös tutkimus kissojen spondyloosista ja synnynnäisistä selkänikamamuutoksista. Tämän tutkimuksen teki lisentiaattityönään Satu Marttila.

Tutkimukseen osallistuneilla briteillä lonkkien kasvuhäiriön esiintyvyysprosentti oli 52,4 %, eli lonkien kasvuhäiriötä esiintyi 12 britillä ja 9 britin lonkat olivat normaalit.

Tutkimuksen mukaan yli puolella kaikista lonkkien kasvuhäiriöstä kärsivistä kissoista oli myös nivelrikkoa. Tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös kissojen omistajien kykyä tunnistaa kissan kipu. Kartoitus osoitti, että kissojen kivun tunnistamisessa ja tiedostamisessa on paljon haasteita.

Minna Haataja toteaa tutkimuspohdinnassaan, että tämän ja aiempien tutkimusten perusteella briteille tulisi harkita lonkkien seulontakuvauksia.

Spondyloosilöydöksiä tehtiin vain yhdellä britillä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö (Hip Dysplasia) - sairauskuvaus

Kissalla, jolla on lonkkanivelen kehityshäiriö, on suurempi riski saada lonkkanivelten nivelrikko. Kun lonkan pallonivel ei istu lonkkamaljaan tiiviisti, se on altis epänormaalille kulumiselle.

Kissan nivelrikko eli artroosi on krooninen liikuntaelinten sairaus ja sitä tavataan yleisimmin yli 10-vuotiailla kissoilla. Nivelrikkoa voi esiintyä myös muissa nivelissä kuin lonkkanivelissä. Nivelrikko syntyy, kun luiden päitä suojaava nivelrusto vaurioituu. Nivelrikon pääoireita kissalla ovat kipu, haluttomuus liikkua tai esimerkiksi haluttomuus hyppiä tai ponnistaa samalla tavalla kuin terve kissa. Nivelrikko kehittyy usein hitaasti ja liki huomaamattomasti ja usein se todetaan vasta siinä vaiheessa, kun sairaus on edennyt jo pitkälle.

Suomen Kissaliiton kattojärjestö FIFe suosittelee lonkkakuvausta kasvatuskäytössä oleville briteille.

Selkärangan kehityshäiriöitä ovat muun muassa erilaiset poikkeavuudet rinta- ja lannenikamissa, muutokset ristiluussa ja yhteenluutumat (spondyloosi). Kaikki selkärangan kehityshäiriöt eivät näy kissan käytöksestä tai vaikuta merkittävästi sen hyvinvointiin, kuitenkin esimerkiksi yhteenluutumat vaikuttavat kissan liikkumiseen ja voivat aiheuttaa kipua.

Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) sydänlihaksen sairaus

Tutkimukseen osallistuneista briteistä 3 prosentilla esiintyi hypertrofista kardiomyopatiaa. Tutkimuksen mukaan britit ja sfinksit olivat tälle sairaudelle hieman muita kissarotuja alttiimpia. Muilla kissaroduilla esiintyvyys vaihteli 0-2 prosentin välillä. Esiintyvyys oli suurempaa brittiuroksilla kuin naarailla. Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa 7-11 -vuotiaissa briteissä esiintyvyys oli 5 prosenttia ja yli 11-vuotiaissa 14 prosenttia. 1-7 -vuotiaissa osuus oli 2 prosenttia. Esiintyvyys kasvoi iän myötä.

Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) - sairauskuvaus

Hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM on sydänlihaksen sairaus, jolle on tyypillistä vasemman kammion seinämien paksuuntuminen. Tämän seurauksena kammion tilavuus pienenee eikä kammio kykene täyttymään sydämen lepovaiheessa. Sairauteen liittyy yleisesti vasemman eteisen laajeneminen sekä vasemman eteiskammio- eli mitraaliläpän etupurjeen poikkeava liike supistumisvaiheessa eli systolessa (systolic anterior motion, SAM).

Yksinkertaisesti sanottuna HCM tarkoittaa sydänlihaksen liiallista paksuuntumista, joka heikentää sydämen pumppaustoimintaa. HCM on kissojen yleisin sydänlihassairaus. Sitä esiintyy lähes kaikissa roduissa ja maatiaiskissoilla. Sairauden aiheuttamat muutokset kehittyvät sydämen vasempaan puoleen. HCM diagnosoidaan ultraäänitutkimuksella. Sairautta ei voi parantaa ja ennusteen antaminen on vaikeaa. Sairaus etenee yksilöllisesti. Brittien osalta on tiedossa, että osa sairastuneista on elänyt yli 10-vuotiaiksi ja osa sairastuneista on menehtynyt nuorena.

Sydänlihaksen paksuuntuminen voi johtua myös muista sairauksista, jolloin puhutaan sekundäärisestä eli toissijaisesta kardiomyopatiasta. Tavallisimmat toissijaisen sairauden aiheuttajat ovat kilpirauhasen liikatoiminta, kohonnut verenpaine, synnynnäinen sydänsairaus ja kasvuhormonin liikaeritys.

Osa hypertrofisista kardiomyopatioista on perinnöllisiä. Perinnöllistä HCM:ää on todettu monissa roduissa. Brittien osalta taudin periytymismekanismia ei vielä tunneta. Sairastumisen taustalla voi olla usean geenin yhteisvaikutus. Kaikki altistavan geenin kantajat eivät sairastu vakavasti.

Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos britti ei jaksa leikkiä, syö huonosti, nukkuu tavallista enemmän, vetäytyy, viihtyy omissa oloissaan tavallista enemmän ja laihtuu tai sen hengitystavassa tapahtuu muutos.

Jos tarve vaatii, sairastuneen kissan elämänlaatua voidaan kohentaa lääkehoidolla ja ruokavaliolla.

Suomen Kissaliitto ja sen kattojärjestö FIFe suosittelevat HCM-testausta kasvatuksessa oleville briteille.

Pawpedsin (organisaatio, joka kerää kissojen sukutauluja ja terveystietoja) testaussuositukset:

Ensimmäinen sydänultraus tulisi tehdä, kun kissa on vähintään vuoden ikäinen ja ennen kuin sitä käytetään kasvatukseen. Seuraavat testaukset suositellaan tehtäväksi vuosittain kunnes kissa on 3-vuotias. Sen jälkeen on suositeltavaa testata kissa 5-vuotiaana. Mikäli kissalla on merkittävä asema kasvatuksessa (= sen jälkeläisillä kasvatetaan) tai jos kissa on erityisen suuressa riskiasemassa (epäselvä testitulos tai sen lähisukulaisella on todettu HCM) olisi hyvä testata kissa myöhemminkin, esimerkiksi 8-vuotiaana. Kannattaa huomioida että tämä on yleisohje ja testauksia kannattaa suunnitella jokaiselle kissalle yksilöllisesti tiedossa olevien riskien ja kasvatussuunnitelmien mukaan.

Suomen Kissaliiton kattojärjestö FIFen testisuositukset brittien kasvattajille:

Sydän ultraus (kts. yllä)
Lonkkakuvaus (kts. yllä)
PKD1-testi (DNA-testi)

PKD
(Polycystic Kidney Disease) on periytyvä munuaisten monirakkulatauti.

Kissan PKD-taudin fenotyypissä potilas on 3–10-vuotias kissa (keskiarvo 6 vuotta), jolla on suurentuneet munuaiset ja vaihtelevan asteista munuaisten toiminnanvajausta, runsasta juomista, runsasta virtsaamista, painon menetystä, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja verivirtsaisuutta.

Tauti periytyy autosomaalisesti dominantisti, mikä tarkoittaa, että tautia tavataan molemmilla sukupuolilla ja tauti periytyy sekä kollin että naaraan välittämänä. Tautia tavataan tavallisesti ainakin toisella sairaan yksilön vanhemmista ja sairaan yksilön jälkeläisillä on kullakin 50 % riski periä sairaus. (Lähde: Evidensia)

Testisuosituksen taustaa:
PKD:tä esiintyi aiemmin persialaisilla, joita on käytetty brittien jalostuksessa. Suomessa persialais- ja exotic -kasvattajat ovat onnistuneet karsimaan sairauden rodusta 15 vuotta sitten. Tautia on esiintynyt briteillä hyvin vähän viimeisten yli 15 vuoden aikana ja taudin esiintyminen suomalaisilla briteillä on nykyään erittäin harvinaista. Testaussuosituksella pyritään karsimaan sairauden leviäminen tuontibrittien välityksellä.

Polvitutkimus (luksaatio)

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yleinen perinnöllinen ongelma erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla ja joillakin kissaroduilla. Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet ja sijoiltaanmeno voidaan luokitella neljään eri vaikeusasteeseen.

Suomessa polvilumpion sijoiltaanmeno ei ole briteillä yleistä.

Brittien versus rotukissojen 10 tavallisinta terveyshaastetta

Brittien terveyshaasteet top 10

Hammaskivi: 17 %
Keisarinleikkaus (naaras): 8 %
Ientulehdus: 6 %
Kuolleena syntyneet pennut (naaras): 4 %
Piilokives (uros): 4 %
Hammaskaulasyöpymä: 4 %
Lonkkavika: 4 %
HCM: 3 %
Purentavika: 2 %
Hampaan murtuma: 2 %

Lähde: Helsingin yliopisto,
kissojen terveystutkimus 2016

Rotukissojen 10 tavallisinta sairautta

Hammaskivi
Ientulehdus
Keisarinleikkaus
Kuolleena syntyneet pennut
Häntämutka
Toistuva oksentelu
Kohtutulehdus
Kissan hammassyöpymä (FORL)
Muu silmätulehdus
Virtsatieinfektio

Koonnut: Aija Harmaakari 3/2021